Masha Gessenin ”Kasvoton mies – Vladimir Putinin nousu Venäjän valtiaaksi”
kertoo, miten paidattomana ratsasteleva setä Putin pääsi valtaan ja alkoi rakentaa pseudodiktatuuriaan.
Vaikka suhtauduin jo negatiivisesti Putinin, hänen monien ihmisoikeusrikkomuksista ja imperialististen pyrkimysten takia, niin en osanut odotta kirjassa esitettyä Putinia, joka on rikollinen sosiopaatti.
Kirjassa on aika paksuja väitteitä, jotka lähenevät salaliittoteorioita ja vaikka olisi mukava uskoa, että Putin nousi valtaan Venäjän hallituksen itse toteuttamilla terrori-iskuilla, niin en ihan halua heittää skeptisyyttäni pois oman maailmankuvani takia. Eli tämä ei jää ainoaksi Putin kirjaksi, mitä luen. Kuitenkin kirjassa heitetään niin paljon lokaa miestä kohtaan, että sympatioani Putina kohtaan ovat nolla. Valeterrori-iskujen lisäksi kirjassa vihjaillaan Putinin määräneen salamurhia (mikä on toki uskottava, kun USA:kin sitä harrastaa) ja, että Putinin menneisyys on jälkeenpäin rakennettu propagandistisiin tarkoituksiin.
Kiehtovinta kirjassa, on sen selostus Putinin valtaannousuista ja miten hän hyvin nopeasti rakensi uudenlaisten diktatuurin. Diktatuurin, jota jopa Orwell ei osanut ennustaa. Sen sijaan, että ollan ilmiselviä tyranneja, kuten Stalin tai Kin Jong Ill ja tehdään laajoja puhdistuksia, niin rakennetaankin ultrabyrokraattisen helvetin valtion ympärille, joka on niin monimutkainen, että se pakottaa kaikki rikkomaan lakia ja näin halutessa, voidaan syyttää henkilö, josta ei pidetä rikoksesta ja tuomitaan vankilaan, jonkun typerän rikkeen takia. Niin nerokasta, että ihmettelen, miten fiktiossa kukaan ei keksinyt tätä?
Ideologian sijaan, kirjassa tarjotaan ainoastaan vallanhalu selittämään Putinin Venäjää, mitään muuta ei Putinia motivoi, eikä hän edistäkääm mitään tiettyä maailmankuvaa, kuin ainoastaan Venäjän instituutioitten ikuista hegemoniaa. Kirja toki lissää siihen Putinin katumiehen lähes ammattirikollista lähenevää logiikkaa, jota pitkin kirjaa rikopellaan, käyttäen Putinin ystävien ja tuttujen havaintoja tositeina.
Mutta eniten mieleen juolahti lukiessani tätä kirjaa oli, miten suuri kontrasti kirjan sisältö on siihen kuvaan, mitä radikaaleimmat maahanmuuttokriittiset ryhmittymät antavat Venäjästä, joka heidän mukaansa on ”ainoa oikea” länsimaisten liberaalidemokrattisten arvojen puolustaja. Kuka tahansa, joka on edes vähän lukenut Venäjästä, varmasti on samaa mieltä kanssani, että Venäjä on viimeisempiä länsimaisia valtioita, joita voisi kutusa ”liberaalidemokratioiksi” en edes tiedä, mistä nämä hörhöt ovat keksineet sellaisen väitteen? Ainakin tässä kirjassa esitetty Putin ei edes yritä teeskennellä olevansa jonkun tietyn maailmankuvan kannattaja, vaan kylmä pragmaatikko, jota motivoi valta ja sen ylläpitäminen keinolla millä hyvänsä.
Ikävä kyllä kirja on jo vanhentunut, koska viimeiset geopoliittiset selkkaukset eivät näy kirjassa, mutta siinä esitetty ”Tulen ja Jään laulun” hahmoa muistuttava juonitteleva Putin, vaikuttaa samalta, joka kykenisi manipuloimaan vihollis-imperiuimin vaaleja. Mutta pelottavinta kirjassa olivat Venäjässä tapahtuneet terrori-iskut, jotka tekivät kansan menevän paniikkiin ja auttoivat Putinin vallan sementoimisen. Tulee mieleen toinen uusfasisti, joka nousi toisen imperiumin johtoon ja miten ehkä tarvitaan vain yksi tuhoisa terrori-isku, jotta sekin maa joutuu totalitarismin pimeyteen.
Todella hyvin kirjoitettu kirja, joka etenee kuin dekkari, mutta en käyttäisi sitä ainoana lähteenä, jos haluaa rakentaa objektiivisen kuvan valtion päämiehestä.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 